Tänään kävin uudelleen lääkärin luona, sama lääkäri ja hieman taisi yllättyä kun viikon kuluttua saavuin udelleen. Mieli on apea. Syytän itseäni kaikesta, syyllistän itseäni ja ahdistus on kova, vakava masennus on diagnoosi. Lääkitys on aloitettu tänään ja niiden vaikutuksen alkuun menee noin 2.4vkoa. Nyt ainakin tämä viikko on sairaslomaa ja voipi olla että se jatkuu useammalla viikolla.

Töihin ilmoitin sairaslomasta ja he eivät olleet kovin iloisia siitä. Eivät tietenkään mutta en vain jaksanut mennä töihin. Se on liikaa tällä hetkellä ja en halua hajota ihan kokonaan. Kotona toisena päivänä jaksaa touhuta ja toisena maata vaan sohvalla. Itku on herkässä ihan kuin odotusaikana. Lapsen knssa jaksaa olla mutta lopen uupunut olen.

Omat ajatukset lyö kehää,
tuntuu että oma mieli on niin pelottava ja se suurin este paranemiselle. Pelottaa huominen ja tulevaisuus. Ei jaksa ajatella edes pienempään asuntoon muuttamista, alkaa ahistamaan se oma jaksaminen muuton takia, Pakkailut ja kaikkiin paikkoihin ilmoittaminen uudesta osoitteesta etc.

Tänään täytyi aloittaa rauhottavien ottaminen, meinas mennä ihan niin ahistuksen ja paniikin huippulukemiin olo. nyt hieman helpottaa. väsyttää vaan ihan kauheesti nää lääkkeet. Mitään itsetuhoisia ajatuksia ei ole ollut. Äärettömän väsynyt vaan on ja tuntuu että on ihan kuin maratonin juossut paitsi että se voittaja olo puuttuu.

päällimmäisinä tunteina häpeä kun ei jaksa.